Ensimmäinen dreijattu kippo

Dreijaus on asia, jota olen halunnut kokeilla ties kuinka kauan. Paljon kauemmin kuin olen edes tiennyt että sitä kutsutaan "dreijaukseksi". Näyttää aina videoissa niin mukavalta, miten saviruukku vain sulavasti muotoutuu. Nyt aikuisopiston keramiikkakurssilla tuli mahdollisuus kokeilla, kun luokan perähuoneessa oli kaksi dreijaa, opettajan mukaan vanhoja ja vähän huonoja, mutta käyttökelpoisia.

Alkukurssista seurasin kun monet muut kävivät perähuoneessa dreijaamassa. Jotkut tulivat sieltä takaisin upeiden kippojen kanssa, mutta yhtä monet vain savimöykyn kanssa sanoen että "ei tullut mitään" :D Olinkin jo kuullut kurssitovereilta ettei dreijaaminen ole helppoa. Mutta täytyihän sitä nyt ainakin kokeilla, kun oli vihdoin mahdollisuus.

Opettaja neuvoi vieressä kun dreijasin ekaa kippoa. Helppoa se ei tosiaan ollut ja asiaan liittyi paljon tekniikkaa, jota ei dreijausvideoita katsoessa tule ajatelleeksi. Esimerkiksi savea piti tosi kauan veivata eestaas jotta sen sai keskitettyä, ja sitten vasta voi painaa reiän keskelle. Sitten tosi hitaasti aletaan nostamaan reunaa. Pieni virheliike ja kippo voi olla mennyttä.

Ensimmäinen dreijattu kipponi on pikkuinen ja painava, mutta kippo siitä (iloiseksi yllätykseksi) kumminkin tuli. Reunojen ohentamista olisi voinut jatkaakin, mutta riski mennä pieleen oli sen verran suuri että totesin kipon valmiiksi heti kun se näytti edes vähän joltain.

Käytin dreijaukseen pilkkusavea, jonka kivat pilkut tulevat esiin myös värillisen lasitteen läpi. Tässä kipossa pilkut ovat eri puolilla asettuneet vähän eri tavoin ja lasitteen paksuus vaihtelee, joten pinnasta tuli mielestäni aika hauska.

Dreijauksessa yllätti kuinka paljon voimaa siinä tarvitsee. Useat lihakset olivat sen jälkeen kipeinä monta päivää :D Dreijaus oli myös sottaista puuhaa, koska siinä käytetään todella paljon vettä ja savi roiskuu. Loppusiivous on myös tästä johtuen melko suuri operaatio. Tähän mennessä olen käynyt dreijaamassa kaksi kertaa, mutta siivouksen ja sotkun vuoksi kolmas kerta saa ehkä odottaa. Siltikin, vaikka dreijaamalla voi tällainenkin aloittelija saada aikaan paljon siistimpää jälkeä kuin monella muulla tekniikalla.

Seuraavat kolme kippoa. Vaalea oikealla on tehty heti ensimmäisen perään ja näyttääkin melkein samalta, vain vähän isompi. Kahdessa muussa näkyy jo vähän kehittymistä :D Ne odottavat vielä raakapolttoa ja ovat siksi eri värisiä.

Niin, itse dreijauksesta en myöskään saanut sottaisuuden takia yhtään kuvaa. Kädet kun olivat alusta loppuun aivan savessa...