Tässä muutamia viimeisimpiä maalauksia. Kolme ekaa viime vuoden lopulta ja kaksi vikaa tältä vuodelta.
Place of Power
Koko: 30x25 cm
Maisema Witcher 3 -pelistä. Ois ehkä pitänyt ennakkoon tajuta että neon pinkkiä maalia ei ihan äkkiä saa muista väreistä sekoittamalla... Valkoisena nuo väreet ei tuo ihan samaa vaikutelmaa. Mutta sainpahan maalattua jotain tästä hienosta pelistä pitkän suunnittelun päätteeksi.
Koko: 18x24 cm
Joskus
on kaikkein parasta kun voi maalata jotain "yhdentekevää", voi kokeilla
erilaisia juttuja ilman että tarvii välittää tuleeko maalauksesta nyt
mikään mestariteos. (Enpä nyt ihan hirveesti tässä kokeillut mutta
kuitenkin!)
Simo Koko: n. 20x20 cm
Muutama vuosi sitten vanhempien talon pihalla hengaili monta viikkoa siili nimeltä Simo. Vanhemmat syöttivät sille kissanruokaa aamuin illoin ja parissa viikossa se paisui pienestä pennusta isoksi ja pullukaksi :3 Tämä maalaus meni viime vuonna joululahjaksi kotiin.
Tämä oli kesken mulla kuukausia mutta jee vihdoin valmis! Tarkoitus olisi tehdä toinen samankokoinen karhu-maalaus jossain vaiheessa, sellainen missä on emo ja pentu... Mutta ehkei ihan heti perään toista yhtä isoa :D
Japani on askartelijoille ja kaikenlaisille puuhastelijoille melkoinen paratiisi. Löytyy ties millaista askartelu- ja käsityökauppaa, valtavia sadan jenin kauppoja (sekatavarakauppoja joissa kaikki maksaa 100 jeniä = n. euron) ja tavarataloistakin suuria käsityö- ja kangasosastoja. Ja kaikkialla myydään kaikkea niin mahdottoman söpöä, niin kuin vaikka hyllykaupalla erilaisia kankaita söpöillä hahmoilla. (Olisin niin ostanut tota Rilakkuma-kangasta jos olisi sillä hetkellä ollut mitään ideaa mitä siitä tekisin!)
Tietysti mulle kävi kuten aina Japanissa, että haluan kaiken, mutta lopulta ostan muutaman hassun jutun ja matkan jälkeen kadun kun en ostanut sitä ja tätä ja tota. Jotenkin tuntuu että Japanissa on helpompi löytää sen tyyppisiä materiaaleja ja tarvikkeita joille just mulla on usein tarvetta, esimerkiksi tarvikkeita nallejen ja muiden söpöjen pehmolelujen/maskottien tekoon. Vaikka eipä kyl yllätä kun kyseessä on Japani :D
Sadan jenin kaupasta lähti mukaan huovutusvillaa ja surffinalle-huovutuspaketti. Niin halpaa! En tajuu miksen ostanut enempää noita villoja! Huovutuspakettejakin oli vaikka mitä erilaisia, myös muissa kuin sadan jenin kaupoissa. Niitäkin ois voinut ostaa enemmän mut valinnan vaikeus oli aina liikaa ;_;
Myös muunlaisia tee-se-itse-valmispaketteja näkyi, esim. Rilakkuma- ja Pokemon-amigurumisettejä.
Kissa-paperia esim. origamien tekoon
Pieni valmispala hassua kissakangasta
Rilakkuma-tomaatinkasvatussetti jonka oon aina halunnut <3 Oisinpa ostanut kaks!
Erityismaininta: Rebun-saaren rannalta itse kerättyjä simpukoita :3 Nämä onkin erityisen käteviä puuhasteluun koska suuressa osassa on valmiina tasaisen pyöreä reikä -> kaikenlainen ripustelu ym. sujuu helposti. Paikallisesta matkamuistomyymälästä sainkin jo inspiraatiota mitä näistä ehkä voisi rakentaa...
Ajattelinpa kirjoittaa pienen rapotin Hokkaidon matkasta, vaikka vähän tän blogin aiheen vierestä menee. Varsinkin itäisellä ja pohjoisella Hokkaidolla oli joitakin niin uskomattomia paikkoja että niistä huvittaa sanoa jotain enemmänkin kuin vain postata pari kuvaa someen.
Lähdettiin siis 25.6. matkaan. Lennot sai Finnairilta Chitosen lentokentälle asti, vaihdolla Nagoyassa. Ekstra-hintaa tästä Nagoya-Chitose-osuudesta tuli vain muutama euro. Chitosessa noudettiin vuokra-auto ja lähdettiin kohti Obihiroa. Vääränpuolinen liikenne ei tuottanut ongelmia, mutta eka kerta automaattivaihteilla vaati vähän tottumista :D
Obihirossa pysähdyttiin vain yöksi ettei ekana päivänä tule liian pitkää ajomatkaa. Seuraavana aamuna lähdettiin "maisemareittiä" ensin kohti Akanko Onsen-kylää ja siitä Kussharo-järvelle. Ajomatka kulki pitkin mutkittelevia vuoristoteitä huimissa maisemissa.
Akanko Onsen on pieni Ainu-teemainen kylä Akan-järven rannalla. Kylä on täynnä pieniä putiikkeja jotka myy kaikenlaisia puisia juttuja, koriste-esineitä, patsaita, koruja jne. Suuri osa näistä puujutuista on karhu-teemaisia joten olin tietty ihan hulluksi tulla kun halusin kaiken :D (Ei tosiaankaan vika kerta tällä matkalla, koko Hokkaido oli täynnä kaikkea karhu- ja nalle-teemaista.)
Vuoristotiellä tuli vastaan tämmönen näköalaspotti. Muutama linnun siritys kuului ja pari autoa ajoi ohi, mutta muuten paikka oli täydellisen hiljainen. Wow!
Kussharo-järven hotelli oli n. 20km lähimmästä kaupungista Teshikagasta, joten päätettiin syödä Teshikagassa matkalla. Tehtävä ei ollut ihan helppo, koko kaupunki tuntui olevan kuolemaisillaan eikä missään näkynyt yhtään (toiminnassa olevaa) ravintolaa. Lopulta löydettiin yksi ramen-paikka, jee!
Kussharo Prince Hotel oli iso ja hieno onsen-hotelli melkein-järvinäköalalla (vähän puita edessä). Ulkoilmakylpy oli tilava ja kiva. Valosaastetta ympärillä oli niin vähän että kirkkaana yönä taivaalla pystyi erottamaan linnunradan *_*
Seuraavana päivänä oli vuorossa useampikin hieno kohde. Ensiksi aamulla ajettiin katselemaan Mashu-järveä näköalapaikalta. Joku voisi ihmetellä että no eikö nyt Suomessa näe tarpeeksi järviä, mutta voin sanoo että kyllä näkymä oli melkoisen erilainen. Järvi oli joka sivulta jyrkkien rinteiden reunustama ja keskellä oli yksi pieni saarennyppylä. Järvi vaikutti täysin luoksepääsemättömältä ja sen takia jotenkin jännältä ja mystiseltä. Varmaan sillä pienellä saarella asuu vähitään merenneitoja...!
Tää kuva kertoo aika paljon millaisissa maisemissa ajaltiin alas näköalapaikalta. Wheee!
Mount Io:sta ei edes tiedetty ennen kuin käytiin Mashun näköalapaikalla ja parkkilipussa luki että samalla lipulla pääsee tänne. Hiukka erinäköiset maisemat kuin Mashulla :D Höyryä vaan nousi, maasta pulppusi kuumaa vettä siellä täällä ja ilmassa haisi vahvasti rikki. Aitojen sisällä pääsi kulkemaan melkein pelottavan lähelle höyryjä!
Sitten oli konbini-ruokatauon (ei havaintoa ravintoloista vieläkään) jälkeen vuorossa yksi matkan pääkohteista: onsenlammikot! Nämä ovat siis Kussharo-järven rannalla olevia vapaita ja sukupuolittamattomia kuumia lähteitä jotka oltiin sattumalta bongattu Google Mapsista joskus kun tutkittiin mitä Hokkaidolta löytyy :D
Ensimmäinen näistä eli Sunayu ei ollutkaan onsenlammikko vaan hiekkaranta. Hiekkaan pystyi kaivamaan lapiolla kuopan, joka sitten täyttyi itsekseen kuumalla vedellä. Lapiota ei ollut joten jäi kuoppa kaivamatta, mutta istahdettiin kumminkin hetki rannalla olleessa valmiissa jalkakylvyssä. Myös järven rantavesi oli ihan lämmintä ellei kuumaa, tuntui hassulta.
Matka järven viertä oli niin tiheää metsää että ajettiin vahingossa ensin ohi seuraavasta onsenlammikosta (Ike no Yu), jonne johti vain kapea hiekkatie. Toisella yrityksellä löydettiin perille, mutta ei päädytty kylpemään. Onsen oli kyllä iso ja näköala järvelle hyvä, mutta vesi haisi pahalta ja näytti likaiselta ja pohjassa näytti kasvavan ties mitä.
Lisäksi paikka oli vähän karmiva, ympärillä oli synkkää metsää ja hylättyjä rakennuksia (+mm. hylätty bussi) ja parkkipaikalla varoitettiin karhuista. Joten en tiiä olisinko uskaltanut kylpeä vaikka vesi olisi ollut putipuhdasta :D
Kolmas onsenlammikko Kotan Onsen sen sijaan oli aika täydellisesti sitä mitä odotettiin. Täällä saatiin ihan rauhassa kylpeä järvimaisemaa katsellen. Siisteimpiä kokemuksia ikinä. Erästä IG-kommenttia lainatakseni: zen moment maximum :D
Neljäskin onsenlammikko Wagoto Onsen näytti ihan kylpykelpoiselta mutta kyseisenä päivänä ei kehdattu enää mennä koska siellä oli paljon japanilaisia pappoja. Seuraavana aamuna käytiin, mulle tää osoittautui liian kuumaksi mutta T kävi pulahtamassa.
Sitten lähdettiin kohti Shiretokon niemimaata joka on siis Hokkaidon koillisosassa oleva "piikki". Taas mukaan reilu aamiainen matkalta konbinista kun ei voi tietää milloin seuraavaksi löytyy jostain ravintola...
Poikettiin reitiltä n. 20km katsomaan mystistä sinistä Kami no Koike-lammikkoa. Vesi oli todella kirkasta ja opaskyltin mukaan pysyy ympäri vuoden niin kylmänä etteivät pohjassa olevat puut pääse lahoamaan. Kalojakin näkyi. Hieno lammikko oli, tosin viimeiset 2km tänne piti ajaa kaameeta kuoppaista ja kapeaa hiekkatietä pitkin metsää ja pelotti milloin joku tulee vastaan. Myöhemmin kuulin että Suomessa Hollolassa on ihan samankaltainen lammikko :o
Matkalta löytyi kuin löytyikin Kiyosato-nimisestä maalaiskylästä taukopaikka josta sai currya! En yleensä välitä perunasta, mutta paikallinen pehmeä peruna oli curryn kanssa just parasta.
Maalaismaisemat ajomatkojen varrella näyttivät keskimäärin tällaiselta.
Jonkin matkaa ajeltiin myös merenrantaa.
Matkalla pysähdyttiin katsomaan Oshinkoshin-putousta.
Saavuttiin Utoroon hassuun pieneen hotelliin joka oli samalla pizzeria ja jonka käytävillä juoksenteli koira ja jonka pihalta pääsi kävelemällä suoraan rantakivikkoon. Utoro ei ollut iso kylä mutta vaikutti ihan hyvinvoivalta, ravintoloita ja konbineita ei ollut vaikea löytää. Nähtiin täällä myös ekat muut länsimaalaiset sitten lentokentän :D
Utorolaiset työmiehet aamujumpalla :3
Utorossa oli ohjelmassa aamuinen karhujentarkkailuristeily pitkin Shiretokon pohjoisrantaa. Nähtiin kaksi aikuista karhua ja yksi pentu! Niin siistii!! <3 Kuvia karhuista ei kännykällä saanut kun olivat melko kaukana, mutta maisemat risteilyllä oli hienot muutenkin. Lisäksi nähtiin paljon delfiinejä :3
Risteilyn jälkeen ajettiin vielä Shiretokoa pidemmälle katsomaan Shiretokon viittä järveä. Nähtiin niistä kyllä vain yksi, ainoa jonka luo pääsi kulkemaan vapaasti. Ajomatkalla oli kyllä taas semmoset maisemat että huh. Kuvia ei nyt ole, mutta ainakin kuski eli minä oli vähän väliä ihan "WOAAAAH" :D
Lisäksi sää oli yhtäkkiä ainakin 30-asteinen enkä kestänyt olla kauaa pihalla. Ihan hyvä että lähes koko päivä meni ilmastoidussa autossa, joka piti palauttaa klo 20 mennessä n. 300km päähän Asahikawaan. Ja se matka veikin melkoisesti aikaa kun nopeusrajoitus oli enimmäkseen 50km/h :D Muutaman lyhyen pysähdyksen kanssa taisi mennä n. 7h. Ja tuli vähän nälkä, kun ravintolallisia taukopaikkoja ei löytynyt tien varrelta yhtään. Paitsi hylättyjä. Jostain pikkukylästä onneksi löytyi edes konbini.
Viimein saavuttiin Asahikawaan n. 10min ennen määräaikaa \o/ Suunnilleen 900km tuli roadtrippailtua pitkin Itä-Hokkaidoa ja voi huhhuh millaiset 900km ne olikaan. Matkan paras ja antoisin osuus, ja helposti minkään muunkaan matkan paras osuus ikinä. Siis uskomattoman siistiä :D En voi sanoa kyllin monta kertaa :D
Tuolla Itä-Hokkaidolla ei toisaalta ois tehnyt oikein mitään ilman autoa, julkiset kulkee harvoin tai ei ollenkaan, käytännössä kaikki noi ylempänä olevat kohteet vaati autoa. Eli siis vaikka suosittelen vahvasti Itä-Hokkaidoa matkakohteeksi niin ilman autoa ei ehkä kannata lähteä. Länsi-Hokkaidolla sen sijaan kulkee junat ja bussit ja seuraavaksi siis siitä.
----------
Asahikawaan saapuminen oli vähän niin kuin paluu sivistyksen pariin (ehkäpä niin hyvässä kuin pahassa). Seuraavana päivänä käytiin Asahiyama Zoossa jonne sattumalta osuttiin juuri paikan 50-vuotisjuhlapäivänä. Kuvassa tänä vuonna syntynyt kuutti :3
Seuraavana päivänä lähdettiin junalla kohti Japanin pohjoisinta kaupunkia Wakkanaita. Wakkanai oli myös yksi matkan pääkohteista, vaikkei oikeestaan odotettu että siellä olisi kauheasti mitään. Haluttiin mennä ihan vaan koska Japanin pohjoisin kaupunki :D Oltiin jopa 3 yötä, Dormy Inn Wakkanai -onsenhotelli oli oikein mukava, henkilökunta oli hilpeää ja ulkoilmakylvystä oli hyvät näkymät. Ja iltaisin oli tarjolla pieni ramen-iltapala kaikille ilmaiseksi :3
Ekana päivänä Wakkanaissa käytiin Cape Soyalla eli Japanin pohjoisimmassa pisteessä. Mission accomplished!
Seuraavana päivänä kiivettiin Wakkanai Parkin huipulle ja käytiin siellä olevassa näköalatornissa. Illalla sama torni näkyi hotellin onsenista hienosti vihreäksi valaistuna :3
Viimeisenä päivänä oli vuorossa reissu Rebun-saarelle. Rebun ja Rishiri on kaksi vierekkäistä saarta joihin molempiin pääsee lautalla Wakkanaista. Ei oltu ennen matkaa ihan varmoja kummalle halutaan mennä vaiko kummallekaan, mutta sitten löydettiin eräs blogipostaus jossa kirjoittaja mainitsi löytäneensä Rebunilta simpukoita(!!) ja nähneensä hylkeitä(!!). Sen perusteella päätettiin mennä Rebunille, vaikka ei oikeasti uskallettu kauheesti luottaa siihen että löydettäisiin ainakaan molempia.
Kolmen tunnin lauttamatkan jälkeen päästiin Rebunin satamaan ja mentiin bussilla saaren toiseen päähän, Cape Sukotonille. Koko lauttamatkan ajan ja vielä perilläkin saari näytti peittyvän sumuun, joka päivän mittaan tuli ja meni edestakaisin. Cape Sukotonilta käveltiin n. 6km ylhäällä mäen päällä kulkevaa tietä jossa pilvet kulkivat saaren ylitse ihan pään päällä ja koko ajan näkyi meri jossain suunnassa. Taas aika erilaiset näkymät kuin missään aiemmassa kohteessa. Nice!
Tie johti lopulta alas rantaa pitkin kulkevalle "päätielle" ja jatkettin sitä kunnes vasemmalla alkoi näkyä hiekkarantoja. Lopulta löydettiin paikka josta pääsee laskeutumaan rannalle ja wow! Simpukoita silmänkantamattomiin :D JIHUUUU :D
Muutakin meren tuomaa tavaraa löytyi, kuten tämmönen melko creepy kappale, varmaankin pala jotain rapua?
Vähän aikaa simpukoita keräiltyäni kuultiin kummallista ääntelyä ja jatkettiin rantaa pidemmälle äänen perässä. Ääni kuulosti vähän niin kuin...voisiko se olla...?! Kyllä, siellä iso parvi hylkeitä köllötteli auringossa vähän matkaa rannasta :D Ulisivat ja mörisivät ja polskahtelivat ja pulahtelivat :3<3 Jatkoin simpukoiden keruuta hylkeiden ulistessa taustalla. Voin sanoo että aika absurdilta siinä kohtaa tuntui :D
Sitten odoteltiin bussia paikallisella bussiasemalla (joka oli aika söpö). Mentiin paikalle yli puoli tuntia etuajassa, koska myöhästyminen tästä 4h välein kulkevasta ja päivän viimeisestä bussista (ja sen seurauksena lautasta) olisi ollut huonompi juttu...
Rebun oli meille siis ihan 5/5. Jos jotain ois pitänyt tehdä toisin, niin ottaa mukaan muutakin evästä kuin yksi pieni yhteinen Pringles-purkki. Ei nähty koko saarella yhtään ravintolaa, yksi konbini vilahti bussin ikkunasta. Selvittiin kumminkin hengissä Pringleseillä se melkein 12h :D
Wakkanaista lähdettiin seuraavana aamuna klo 6 kohti Noboribetsun onsen-kylää. Maisemat Jigokudanilla eli "hell valleyssa" oli hienot mutta muuten tämä pysähdys ei ollut parhaasta päästä, hotellissa haisi tupakka ja koko kaupunki haisi rikiltä eli mädältä kananmunalta. Myöskin odotettu naapurihotellin jätti-onsen oli aika meh, sielläkin haisi rikki ja tunnelma muistutti enemmän jotain Serenaa kuin onsenia. Yleisesti kylä oli silti kivan eri tyylinen kuin mikään muu, semmonen hassu höyryävä mäki.
Sitten oli jäljellä enää Hakodate, Sapporo ja Otaru. Hakodatesta löytyi nallekeskittymä jossa oli pieni nallemuseo, nallekauppa ja nallekuusi :3 Muuten käytiin näissä kaupungeissa lähinnä samoissa paikoissa kuin kaikki muutkin turistit, mm. vaijerihissillä katsomassa yömaisemia. Tässä vielä Hakodaten yönäkymä sekä Sapporon Moiwa-vuorelta näkynyt auringonlasku:
Semmonen reissu siis. Vähän meinaa nyt masentaa kun tuntuu ettei mikään tulevaisuuden reissu voi millään olla mitään yhtä hienoa kuin tämä. Mutta ehkä me vielä jotain keksitään joskus.
Menkää Hokkaidolle ihmiset, Japani on niin paljon enemmän kuin Tokio, Osaka ja Kioto :3
Kuutti kupposessa
