Ensimmäinen dreijattu kippo

Dreijaus on asia, jota olen halunnut kokeilla ties kuinka kauan. Paljon kauemmin kuin olen edes tiennyt että sitä kutsutaan "dreijaukseksi". Näyttää aina videoissa niin mukavalta, miten saviruukku vain sulavasti muotoutuu. Nyt aikuisopiston keramiikkakurssilla tuli mahdollisuus kokeilla, kun luokan perähuoneessa oli kaksi dreijaa, opettajan mukaan vanhoja ja vähän huonoja, mutta käyttökelpoisia.

Alkukurssista seurasin kun monet muut kävivät perähuoneessa dreijaamassa. Jotkut tulivat sieltä takaisin upeiden kippojen kanssa, mutta yhtä monet vain savimöykyn kanssa sanoen että "ei tullut mitään" :D Olinkin jo kuullut kurssitovereilta ettei dreijaaminen ole helppoa. Mutta täytyihän sitä nyt ainakin kokeilla, kun oli vihdoin mahdollisuus.

Opettaja neuvoi vieressä kun dreijasin ekaa kippoa. Helppoa se ei tosiaan ollut ja asiaan liittyi paljon tekniikkaa, jota ei dreijausvideoita katsoessa tule ajatelleeksi. Esimerkiksi savea piti tosi kauan veivata eestaas jotta sen sai keskitettyä, ja sitten vasta voi painaa reiän keskelle. Sitten tosi hitaasti aletaan nostamaan reunaa. Pieni virheliike ja kippo voi olla mennyttä.

Ensimmäinen dreijattu kipponi on pikkuinen ja painava, mutta kippo siitä (iloiseksi yllätykseksi) kumminkin tuli. Reunojen ohentamista olisi voinut jatkaakin, mutta riski mennä pieleen oli sen verran suuri että totesin kipon valmiiksi heti kun se näytti edes vähän joltain.

Käytin dreijaukseen pilkkusavea, jonka kivat pilkut tulevat esiin myös värillisen lasitteen läpi. Tässä kipossa pilkut ovat eri puolilla asettuneet vähän eri tavoin ja lasitteen paksuus vaihtelee, joten pinnasta tuli mielestäni aika hauska.

Dreijauksessa yllätti kuinka paljon voimaa siinä tarvitsee. Useat lihakset olivat sen jälkeen kipeinä monta päivää :D Dreijaus oli myös sottaista puuhaa, koska siinä käytetään todella paljon vettä ja savi roiskuu. Loppusiivous on myös tästä johtuen melko suuri operaatio. Tähän mennessä olen käynyt dreijaamassa kaksi kertaa, mutta siivouksen ja sotkun vuoksi kolmas kerta saa ehkä odottaa. Siltikin, vaikka dreijaamalla voi tällainenkin aloittelija saada aikaan paljon siistimpää jälkeä kuin monella muulla tekniikalla.

Seuraavat kolme kippoa. Vaalea oikealla on tehty heti ensimmäisen perään ja näyttääkin melkein samalta, vain vähän isompi. Kahdessa muussa näkyy jo vähän kehittymistä :D Ne odottavat vielä raakapolttoa ja ovat siksi eri värisiä.

Niin, itse dreijauksesta en myöskään saanut sottaisuuden takia yhtään kuvaa. Kädet kun olivat alusta loppuun aivan savessa...

Autoreissulla Saksan Alpeilla

Tässä pieni matkakertomus kesäreissustamme Saksan Alpeilla viime kesänä. Reissussa oltiin heinäkuun alkupuolella viikko. Idea reissuun tuli keväällä tehdyn Japanin matkan jälkeen, kun aloin miettiä mikä olisi hyvä kohde kesäreissulle: lisää vuoria kiitos!

Reissun alku ei mennyt kovin hienosti. Lufthansan iltalento Muncheniin oli myöhässä ja missasimme päivän viimeisen lentokenttäbussin joka olisi vienyt meidät mukavasti melkein hotellille asti. Bussin missaaminen ei kylläkään johtunut lennon myöhästymisestä, vaan siitä että jouduimme odottamaan laukkuja kentällä vielä yli 2 tuntia. Junaa etsimään sitten, mutta yöjunat lentokentältä keskustaan olivat myös myöhässä (maassa ilmeisen yleiseen tapaan) ja pysähtelivät matkalla pitkiksi ajoiksi. Kun vihdoin pääsimme hotellille, siellä ei enää ollut tarjota meille varaamaamme 2hh:ta, vaan saimme kaksi 1hh:ta. Mutta pikkujuttu enää kun pääsi vihdoin ja viimein petiin...

Päivä 1

Aamulla lähdimme hakemaan vuokra-autoa Munchenin laitamilta. Olimme varanneet auton jonka piti olla pienehkö katumaasturi, mutta sen sijaan saatiin ei-ihan-pieni ja liiankin hieno BMW. Itselleni kuskina tämä vaihdos aiheutti alkuun hieman ylimääräistä paniikkia, mutta saksalaiset ovat onneksi rauhallisia kuskeja ja selvittiin ehjällä autolla Munchenista ulos. Autobaanalle en uskaltanut ajaa, joten lähdettiin pienempiä teitä kohti ensimmäistä kohdetta, Neuschwansteinin linnaa.

Ensivilkaisu linnalle

Bemu ensimmäisessä määränpäässä

Meillä oli hotelli Hohenschwangaussa, ihan lähellä linnaa. Hotelli oli alppimajamainen mukava paikka jonka aamiaishuoneesta oli näkymä linnalle. Liput linnalle meillä oli seuraavaksi aamuksi, mutta lähdettiin jo illalla kävelylle katsomaan linnaa ja maisemia. Kävelyä oli noin 20min ylämäkeen linnan eteen, siitä vielä 10min Marienbrücke-sillalle, joka on suosittu paikka linnan kuvaamiseen ja katseluun. Yksi syy lähteä iltakävelylle oli päästä sillalle vähemmän ruuhkaisena aikana ja ei siellä enää paljon väkeä ollutkaan. Jos olisi ollut, en kyllä olisi uskaltanut edes astua hoippuvalle sillalle :D

Näkymä polulta linnan ja sillan välillä

Linna sillalta

Päivä 2

Aamulla uudestaan mäkeä ylös ja vierailulle linnaan, jossa kuulimme tarinoita suuruudenhullusta kuninkaasta. Kuvia ei sisätiloissa saanut ottaa. Hieno paikka kumminkin oli ulkoa ja sisältä. Alamäkeen menimme hevoskärryllä, kuten asiaan kuuluu (tai ehkä emme jaksaneet kävellä rinnettä jälleen uudelleen).

Tanakoita tovereita

Sen jälkeen lähdimme ajamaan kohti Garmisch-Partenkircheniä. Tarkoitus oli ollut ajaa Itävallan kautta, mutta Mapsin mukaan tie näytti ruuhkaiselta joten ajettiinkin Saksan puolella. Valinta vaikutti hyvältä, tiet olivat hyväkuntoiset ja liikenne vähäistä. Hotellimme oli Grainaussa alppimaja-alueella. Tiet siellä (kuten muillakin reissun alppimaja-alueilla) olivat hyvin kapeita ja jokainen vastaantulija aiheutti lievää hermoilua, samoin BMW:n parkkeeraaminen minikokoisiin ruutuihin. Alppimajalla huone oli kumminkin jälleen mukava ja näkymät upeat.

Paikallisjuna kulki ikkunan alla

Samana iltana lähdimme vielä käymään Partnachin solassa. Siellä kuljettiin kallion sisään tehtyä käytävää ja vieressä avautuvassa rotkossa vaahtosi joki. Näyttävä paikka, jossa tosin pelkäsin koko ajan lyöväni pääni kattoon tai seinän ulokkeisiin hämärässä :D

Partnachin sola

Päivä 3

Aamulla lähdimme Eibsee-järvelle, jossa oli suunnitelmana mennä järven kiertävälle kävelyreitille. Lähtö oli aikainen, jotta saisimme varmasti parkkipaikan ja hyvin saimmekin. Autolle palatessa oli jo parkkipaikalla tupaten täyttä. 7,5km kävelyreitillä riitti upeita maisemia, myös hyvin erilaisia keskenään riippuen miltä laidalta katsoi. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Myös ystäväni Paddington piti Eibseen maisemista

Suomi-hetki

Järveltä lähdimme suoraan ajamaan kohti Itävaltaa ja Innsbruckia. Tiet veivät pikkuhiljaa korkeammille paikoille, kunnes lähtivät laskeutumaan kohti Innsbruckin laaksoa. Siinä olikin jännimpiä ajohetkiä tällä reissulla: useiden kilometrien verran alamäkeen erittäin jyrkkää tietä 20km/h rajoituksella. Liikennemerkki alussa sanoi jyrkkyydeksi 24%. Vähän väliä tiestä lähti oikealle "hätäteitä", joille voi kääntyä jos jarrut pettävät. Hiljakseen siis mentiin, ja vähän matkan jälkeen edessä aukeni todella upea näkymä laaksoon ja kaupunkiin.

Kaupunki tulossa näkyviin. Näkymän upeutta ei saanut kuvaan :D

Laakson jälkeen ajettiin taas hetken ylämäkeen kohti majapaikkaamme, sekin alppimajamainen hotelli Muttersin kylässä. Kivan näköinen alue oli tämäkin. Lähdimme illalla käymään ratikan tapaisella kulkupelillä Innsbruckissa vilkaisemassa paikkoja. Paljoa emme saaneet irti muutamassa tunnissa, mutta oli mukava tallailla joenvartta pitkin ja katsella kaupunkimaisemia.

Mutters

Innsbruck illansuussa

Päivä 4

Tälle päivälle oli tiedossa pisin yksittäinen ajomatka, 2,5 tuntia Berchtesgadeniin. Matka meni mukavasti, enimmäkseen motareita pitkin. Tässä vaiheessa vihdoin iloitsin meidän liian hienosta bemarista, joka ohittaessa kiihtyi aivan hetkessä ja niin vaivattomasti :D Matkan aikana ostettiin netistä liput Königssee-järven risteilylle vielä samalle päivälle. Königsseen parkkipaikalla oli hyvin täyttä, mutta laitureilla ei (suureksi yllätykseksi) ollut yhtään ruuhkaa ja kävelimme suoraan sisään lähes tyhjään paattiin.

Maisemat venematkalla Königssee-järven toiseen päähän Saletiin olivat jälleen upeita, samoin perillä Saletissa. Käveltiin katsomaan Obersee-järveä, mutta päivä oli todella kuuma ja Oberseen luona oli tiedossa lähinnä nääntynyttä istuskelua. Päivänvarjo olisi saanut olla mukana. Paluumatkalla paatti oli tupaten täynnä auringon väsyttämiä ihmisiä ja unista tunnelmaa.

Maisemia paatilta

St. Bartholomewin kirkko Königsseen rannalla

Hotellimme oli vain muutaman kilometrin päässä järveltä, tietysti jälleen alppimaja-tyyliin. Tämä pieni majatalo Alpenstern, jota piti pariskunta ja heidän poikansa(?), oli aivan ihastuttava paikka. Huoneemme isolta parvekkeelta näkyi laajasti maalaismaisemaa vuorien keskellä sekä naapurin maalaistalojen eläimiä kuten hevosia, kanoja ja kissoja. Olin niin iloinen että oltaisiin täällä 2 yötä, ja seuraavalle päivälle ei ollut juuri mitään suunnitelmia: voisin siis vapaasti viettää aikaa parvekkeella ja seurata eläinten menoa. (Pienet kiikarit olivatkin jo tällä matkalla osoittautuneet hyvin hyödyllisiksi!)

Maalaismaisemaa parvekkeelta (vasemmalla kanatarha)

Kaukana ylhäällä näkyi Hitlerin Kotkanpesä

Päivä 5

Tämä oli matkan ainoa viileämpi päivä ja hieman sadettakin. Sää oli kumminkin tarpeeksi hyvä päivän ainoalle suunnitelmalle, pikku ajoreissulle Rossfeldin panoramatiellä. Rossfeldin panoramatie on maksullinen n. 15km pitkä rengasreitti joka vie korkeille teille. Tien varrella oli useita pysähdyspaikkoja joilta voi katsella hienoja maisemia. Pieni pilvisyyskään ei haitannut näkymiä. Etukäteen hieman jännitti ajaa tälle tielle, mutta se oli turhaa, tie oli helppo ajaa ja yksikään mäki ei ollut jyrkempi kuin mitä jo ajettiin pari päivää aiemmin :D

Panoramatien jälkeen käytiin vielä pikkuvisiitillä Berchtesgadenin kaupungissa lounaalla. Sitten kaupasta radleria ja majatalon parvekkeelle katselemaan eläimiä loppupäiväksi <3 Illalla tuli vielä melko kovakin sade ja yöllä ukkonen. Heräsin tiheään valojen välähtelyyn jonka unissani luulin olevan puhelimen notifikaatiovalo, hetken päästä vasta tajusin että se tulee ulkoa. Salamointi oli niin tiheää etten ole koskaan sellaista nähnyt. Jyrinää ei silti kuulunut juuri yhtään ja jäi mysteeriksi, johtuiko se huoneen äänieristyksestä vai eikö tosiaan jyrissyt vaikka salamoita tuli sellaiseen tahtiin.

Sadepäivän tunnelmia majatalon parvekkeelta. Vuoret vain katosivat :D

Päivä 6

Aamupäivällä oli aika palauttaa auto ja siirtyä junalla Salzburgiin vielä yhdeksi yöksi. Salzburgissa kävimme linnassa ja piipahdimme myös katsomassa linnaa vastapäiseltä mäeltä. Kaupunki oli parhaimmillaan aikaisin aamulla jolloin menimme linnavierailulle, muina aikoina hyvin ruuhkainen. Siirryimme viimeiseksi yöksi takaisin Muncheniin FlixBussilla, joka saapui pysäkille yli puoli tuntia myöhässä ja aiheutti tuskastumista kuumuudessa odotellessa, mutta sen jälkeen matka sujui sutjakkaasti, lisää maalaismaisemia katsellen.

Reissu oli huippu ja olen jo valmis lähtemään uudelleen milloin vain. Jäin myös haaveilemaan vaikka viikon (tai parin!) viettämisestä Alpenstern-majatalossa, ilman kummempia suunnitelmia, vaikka pyöräillen ympäriinsä katselemassa paikkoja ja eläimiä <3

Neulotut nallet: Jäänalle

Jatkoa neulotut nallet -sarjaan. Tämä valkoinen nalle on valmistunut jo melkein 2 vuotta sitten, mutta jäänyt postaamatta. Vaatteet se on sen sijaan saanut juuri äsken. Villapaita oli alunperin tarkoitettu toiselle nallelle, mutta ei sille mahtunut. Jäänalle oli tarpeeksi pitkään odottanut vaatteita joten sai pitää paidan kun oli sopivakin. Paidalle ei ollut valmista ohjetta vaan tein sen muistellen aiemmin käyttämiäni paitaohjeita ja keksimällä päästä sen mitä en muistanut. 

Ohje tähänkin nalleen on otettu Neulotut Nallet -kirjasta. Paljoa en tämän nallen tekemisestä enää muista. Sen muistan että valkoinen pyöreä pää näytti huvittavalta odottaessaan muita osia. 

Muut neulotut nallet:
Retkinalle
Panda

Myssynalle

Taiteilijanalle

Sieniä savesta

Viime syksy meni sienibuumin parissa. Pitkästä aikaa riitti sadettakin koko syksyn ajalle ja kävimmekin sienessä melkein joka viikonloppu. Onnistuin myös pääsemään aikuisopiston keramiikkakurssille, joka alkoi pahimman sieni-innostuksen keskellä. Ja koska mielessä oli lähinnä vain sieniä, ei ole suuri yllätys mitä savesta ensimmäisenä muotoutui.

Otin muotoiltavaksi ruskeaa savea, ns. korkkisavea. Olin edellisellä kurssilla tehnyt samasta savesta jotain pientä ja todennut siitä tulevan todella kivan näköistä ihan vain yksinkertaisen kirkkaan lasitteen kanssa. Väri ja pintakuvio olivat tismalleen sopivia suppilovahveron ja herkkutatin lakkiin.

Väreinä käytin alilasitteita ja engobeja, mikä mihinkin kohtaan sopi. Kantarelleja tein lopulta kaksi, joista toinen alilasitteella ja toinen engobella. Varmuuden vuoksi pari erilaista, kun keramiikan kanssa ei aina tiedä mitä tuleman pitää...

Vaaleampi kantarelli on tehty engobeilla ja tummempi alilasitteilla, selvästikin alilasite oli niille parempi sävyn osalta. Tumma pohjalevy on ehkä myös kivemman värinen kuin vaalea.

Pintakuvioita oli hauska tehdä. Tatin jalkaan kaiversin ensin pieniä viiltoja ja sen jälkeen kevyt kerros valkoista engobea. Jalan alaosaan laitoin efektiksi hieman oksidia (taisi olla rutiilia). Lakin alapuolta pistelin neulontapuikolla. Tatti oli niin paksu, että se piti muotoiluvaiheessa kaivertaa sisältä ontoksi.

Mietin mitä muita sieniä vielä olisi voinut tehdä. Mustatorvisientä harkitsin, sen kanssa tämä olisi ollut sellainen kokonainen "kaikki parhaat sienet" setti :D Mutta mustatorvet ovat niin ohuita, että sitä tuntumaa on vaikea saada aikaan savella. Haasteen kannalta vaikka huhtasieni tai korvasieni voisi olla mielenkiintoinen...

Joulugranolaa ja kortteja

Tänä jouluna kaverit saivat lahjaksi joulugranolaa. Yhdistelin eri ohjeita sen mukaan mitä kaapissa sattui olemaan, muutaman aineksen ostin erikseen. Hyvää tuli, ja makeaa. En kyllä ihan samaa mieltä ole siitä, kun monessa artikkelissa sanottiin itse tehdyn granolan olevan "erittäin helppo joululahja". Jep, mutta myös erittäin helppo saada palamaan. Ensimmäinen satsi meni roskiin, toinen sentään sen verran ok että voin sen itse syödä. Kolmas purkkiin.

 

Tämän vuoden joulukortit. Näitä oli ihan hauska tehdä, sai leikellä monenlaisia papereita.

Synttärikortit joulukuussa synttäreitä viettäneille, vasemmalla kaverille ja oikealla 1v kummitytölle.

Behind the scenes

Kasvitauluja

Instagramissa nähtyjen kuvien inspiroimana halusin kokeilla tällaista: massasta tehtyjä pieniä tauluja jotka on kuvioitu käyttäen oikeita kasveja.

Aina sitä jotain vihreää löytyy vaikka keskellä tammikuuta. Lehtikaali, hopealehti ja mansikan lehti ovat ihan omasta pihasta (kyllä, lehtikaali oli edelleen lähes täydessä kunnossa vaikka oli ehtinyt olla jo pari kertaa hankien peitossa :D)

Käytin tauluihin DAS-massaa, se toimi tässä ihan hyvin, vaikka tuppaa kuivumaan vähän liian nopeasti. Ilmakuivuva savikin olisi varmaan toiminut tässä ja sitä ensin suunnittelinkin, mutta vanha savipaketti oli ehtinyt kovettua ja uutta ei siihen hätään ollut saatavilla. Kasvien kuviot tein rullaamalla varovasti kaulimella kasvin yli.

Kuivumisen jälkeen maalia pintaan.

Hauska näitä oli tehdä vaikka eivät olekaan seinälle päätymässä. Kesän tultua voisi taas tehdä lisää, kun on enemmän kasveja saatavilla. Lisää ja parempia :)

Surffinalle-huovutuspaketti

Viime Japanin matkalla, josta on jo valtavan kauan, tuli 100 jenin kaupassa vastaan erilaisia tee-se-itse huovutuspaketteja. Mukaan lähti surffinalle-paketti joka vaikutti hauskalta pikku projektilta. Nyt 5,5 vuotta myöhemmin, kun seuraava Japanin matka vihdoin häämöttää näköpiirissä, kaivoin paketin esiin ja pistin toimeksi. Olisihan se ikävää jos matkalla tulisi vastaan jokin toinen hauska huovutuspaketti, jota en sitten kehtaisi ostaa koska edellinenkin on vielä tekemättä...

Paketissa oli selkeät ohjeet sekä japaniksi että englanniksi. Huopien ja huovutusneulan lisäksi mukana oli myös muoviset silmät sekä ketju jonka avulla nallesta voi tehdä avaimenperän.

Suurimmaksi osaksi huovutus sujui hyvin, mutta jostain syystä nallesta tuli selvästi pienempi kuin pakkauksen kuvassa. Tämän seurauksena pakkauksessa olleet silmät olivat aivan liian isot, eikä niitä voinut käyttää. Huovutin tilalle sopivan kokoiset silmät ylijääneestä tummanruskeasta villasta.

Let's surf!

Huovutushyllyn tarjontaa 100 jenin kaupassa